Tulevaisuudensuunnitelmia: Koreaan vai mitä?

Tulevaisuudensuunnitelmia: Koreaan vai mitä?

Ei ole taaskaan mitään kovin ”järkevää” sanottavaa, sillä olen ollut niin kiireinen. Onneksi työt loppui ja muutamat kouluhommat olen saanut myös pois alta. Nyt alkaa olla enää vain tuo gradun kirjoittaminen ajankohtaista. Jospa senkin tässä saisi valmiiksi kun keskittyy siihen täysipäiväisesti. Töissä vielä mietiskellään mun jatkoa, sillä yliopistolla olisi ilmeisesti halua pitää minut siinä projektissa, missä olen nyt viimeiset 3 kuukautta työskennellyt osa-aikaisena. Olisi litterointi- ja analysointihommaa ainakin tehtävänä. Sanoin kuitenkin heille suoraan, että jos mulle ei jää vähintään tonnia käteen verojen ynnä muiden menojen jälkeen, en ala siihen hommaan ollenkaan. Tällä hetkellä mun ”vapaa-aika” on sen verran arvokasta, etten halua tuhlata sitä huonopalkkaiseen osa-aikaduuniin jos voin sen ajan käyttää gradun kirjoittamiseen, josta pitäisi sitten seurata looginen tapahtumaketju, eli: valmistun -> pääsen vihdoin opiskelijastatuksesta eroon -> oikeiden ihmisten töitä oikealla palkalla (tai ainakin työttömyystukea, jos töitä ei heti löydy) -> ei enää toivottavasti järkyttävää penninvenytystä -> elämänlaatu ehkä paranee kun ei tarvitse jatkuvasti huolehtia mitä on varaa suuhunsa laittaa. Suncometin palvelin oli muuten näköjään kyykännyt tänään (olen siis heiltä ostanut tämän kotisivutilan). Yritin ruveta päivittämään blogia ja sain vain ilmoituksen siitä että tietokantaan ei saada yhteyttä. Vika onneksi näköjään korjaantui nopeasti

Graduntekoprosessini on muuten viimeaikoina ollut aika hyvin tiivistettävissä näihin kahteen seuraavaan giffiin:

hell

hell

Minulle on tarjottu yhtä sun toista freelancerhommaa, lähinnä liittyen grafiikkaan. Kysyipä eräs kaveri myös, että haluanko ruveta osakkaaksi heidän vastaperustettuun pelifirmaansa ja ruveta heille graafikoksi. Ainoa ongelma näissä tarjouksissa on se, että ei vaan yksinkertaisesti saa tarpeeksi rahaa, että olisi kannattava tehdä mitään muuta kuin istua valtion tuilla kotona ja yrittää saada yliopistolta paperit kouraan mahdollisimman pian, jotta pääsisi sitten tekemään ihan oikeasti täyspäiväisesti töitä. Sinänsä pelottavaa ajatella, että yksi suuri elämänvaihe on pian ohi. En puolen vuoden sisään tule enää olemaan opiskelija. Tähän opiskelijastatukseen on ollut hyvä tuudittautua viimevuodet, varsinkin tässä huonon taloustilanteen aikana.

Minua on myös muutamalta taholta houkuteltu jatko-opiskelijaksi. Ymmärrettäväähän se on, kun yliopistot ilmeisesti saavat valmistuneista proffista aikamoisia summia rahaa. Graduohjaajani kyseli, että kiinnostaisiko minua lähteä saksaan ja liittyä hänen tutkimusryhmäänsä. Hän kuulemma mielellään ohjaisi minun väitöskirjani. Tuntuupas kuitenkin siltä, että opiskelu ja kituuttaminen saa kyllä nyt riittää ainakin vähäksi aikaa :D Eihän sitä koskaan tiedä mitä sitä päätyy tekemään ja minkälaisia mahdollisuuksia elämä kantaa eteen, mutta ainakaan tällä hetkellä opiskeleminen lisää ei kyllä kiinnosta. Eiköhän tää ollut nyt tässä pariksi vuodeksi ainakin.

Jos jotain edelleenkin haluan tehdä, niin saada korean kieliopintoni loppuun ja suoritettua ainakin intermediate TOPIK:n. Eipä vaan satu olemaan taskun pohjalla tuhansia euroja, joten tuollaisesta lienee turha haaveilla. On mulla yksi Koreaan liittyvä projekti tässä hautumassa, mutta se on toistaiseksi vielä top siikrit! Olen vähän miettinyt, että jos paiskisi töitä jossain päin maailmaa, säästäisi siinä sivussa ja menisin kielikouluun sitten Jongzen jouduttua armeijaan. Niinpä… hän ei ole vielä käynyt sitä. 2 vuotta elämän hukkaamista vielä edessä, jee! Ainoa vaihtoehto paeta armeijaa olisi mennä naimisiin ja hankkia hänelle Suomen kansalaisuus. Hänen pitäisi tuolloin luopua Korean kansalaisuudestaan välttääkseen armeijan. Jotenkin jännästi tuntuu siltä ettei tämä ole vaihtoehto :D Toinen vaihtoehto on tehdä kaksi lasta (eli ei ole vaihtoehto), koska tuolloin saa armeijasta vapautuksen.

Juttelin eilen erään täällä Jyväskylässä opiskelevan korealaisen tohtoriopiskelijan kanssa. Hänen kanssaan jutusteltuani muistin taas sen, mitä karmeuksia korealainen työkulttuuri tosiaan voi tuoda tullessaan ja edelleenkin olen sitä mieltä että vaikka Korea kiva paikka onkin, ei se ole NIIN kiva, että haluaisin hypätä siihen työelämän pyöritykseen välttämättä mukaan. Ihania tarinoita siitä, miten whesikillä (회식 = työkavereiden kanssa ryyppäämään työpäivän jälkeen halusit tai et) ylempiarvoiset pakottavat nuoria naisia tanssimaan ja pitelemään kädestä vanhoja ylempiarvoisia miehiä…. aivan kammottavaa, ällöttävää ja surullista varsinkin kun noihin on hankalahkoa vielä nykyäänkin puuttua. Olen itsekin joutunut kerran samantapaiseen tilanteeseen ja voin sanoa että ei ole kivaa. Erityisesti nuorille naisille työelämä voi välillä olla aikamoista helvettiä. Ihan samanlaisia tarinoita olen kuullut muiltakin naispuolisilta kavereiltani, jotka ovat entry-level pesteissä. Kuulin myös tarinan eräästä ruotsalaisesta miehestä, joka oli töissä Samsungilla, mutta lopetti hyvin pian ja palasi takaisin Ruotsiin. Syy? Työkulttuuri oli kestämätön, erityisesti se hierarkia. Edes rakkaus ei ollut tarpeeksi vahva syy saamaan häntä jäämään Koreaan. Tämä varmasti riippuu tosi paljon firmasta, mutta voin kuvitella että Samsungilla hierarkiaongelmat voisi olla sieltä pahimmasta päästä. Tämän takia onkin juuri jotenkin outoa kuunnella monien Koreaan ihastuneiden länsimaalaisten vaihtareiden (tai ihan vaikkapa sellaisten ihmisten, jotka eivät ole siellä edes ikinä käyneet) juttuja siitä, miten he haluavat niin kovasti Koreaan töihin. Suomalaisessa tai kansainvälisessä firmassa työskenteleminen voi varmasti olla erilaista, mutta jotenkin minusta tuntuu, ettei suurin osa ihmisistä edes jotenkin vaan voi käsittää sitä hankaluuksien määrää, mitä korealaisissa firmoissa yleensä joutuu kestämään. Ehkä se pitää itse kokea, että sen ymmärtää. En todennäköisesti käsitä sitä itsekään, sillä eihän minulla ole siitä varsinaista kokemusta, mutta täytyy kyllä sanoa että kaikkien kavereiden ja työkavereiden kertomat tarinat ja tekemäni tutkimus liittyen Koreaan eivät anna siitä kovin positiivista kuvaa. Poikkeuksia uskoisin löytyvän, mutta mikä on todennäköisyys että päätyy juuri sellaiseen firmaan? :/ Jongze on monta kertaa sanonut minulle ihan suoraan: ”Älä ikinä mene korealaiseen firmaan töihin! Et tule viihtymään siellä.” Hän ei itsekään halua jäädä Koreaan asumaan, koska ei halua olla siellä töissä eikä halua omaa mahdollista jälkikasvuaan pakottaa sen karmean koulusysteemin läpi. Jo se, että käytännössä kaikki korealaiset kaverini haluavat muuttaa pois Koreasta muualle (vääristynyt otanta tosin, koska lähes kaikki heistä ovat joskus opiskelleet tai työskennelleet ulkomailla) ja sanovat ettei kannata hankkia Koreasta töitä, on aika hälyttävää. Joka tapauksessa, jos jotkut suomalaiset onnistuvat saamaan Koreasta töitä korealaisesta firmasta (ja erityisesti heille jotka tätä jo tekevät) ja viihtyvät siellä, minulta korkein mahdollinen hatunnustoni teille! Ihailtavaa luonteenlujuutta. Itse olen ainakin niin hyvään tottunut hemmoteltu suomalainen, etten varmaan välttämättä kestäisi korealaisen firman paineita ainakaan kovin pitkään.

hell

Kuinkakohan kauan Korealainen yhteiskunta pysyy pystyssä, mikäli tulevaisuudessa ei saada muutoksia opiskelu- ja työkulttuuriin? Todennäköisesti vaatii vielä parikymmentä vuotta, että nuorempi sukupolvi pääsee nousemaan niille johtaville paikoille ja he voivat sitten yrittää saada muutoksia aikaan.

Lopuksi hyvä ja informatiivinen video liittyen työskentelyyn Koreassa.
EyK TL;DR : How to Get Non-Teaching Jobs in Korea

FacebookTwitterGoogle+Jaa julkaisu

10 thoughts on “Tulevaisuudensuunnitelmia: Koreaan vai mitä?

  1. Moi! Mulla olis yks kysymys, ymmärrän jos sulla ei oo mitään hajua tästä, mutta ajattelin nyt kysyä. Olen todennäköisesti muuttamassa koreaan vuoden päästä perheeni kanssa, ja olen täällä suomessa jo pitkään haaveillut hakevani malliksi, mutta nyt kun kerran joudumme koreaan muuttamaan, olin jo luopua ajatuksesta. Mutta sitte ajattelin että voisikohan tuo siellä onnistua? Puhun myös vähän koreaa ja opiskelen ahkerasti. Eli tiiätkö otetaanko siellä mallitoimistoissa vastaan länsimaalaisia malliksi haluavia edes koekuvauksiin? Kun jostain luin että siellä ainakin alusvaatemalleina on käytetty länsimaalaisia, ja muutenkin? Tämä nyt siis ei liity mitenkään k pop kulttuuriin tai mielikuviin, haluan vain toteuttaa pitkäaikaisen haaveen muutosta huolimatta:)
    Olis tosi kiva jos satut tietää kuinka “helppo” olis päästä kuvauksiin, jos edes on mahiksia :)

  2. Heippa! Oih varmaan ihan jännä kokemus koko perheen kanssa muuttaa Koreaan! Luulisin että mallina toimimiseen Koreassa vaikuttaa ihan puhtaasti se, minkä näköinen olet :D Eräs kaverini on tehnyt mallintöitä jonkin verran Koreassa ja hän on ollut ihan normaalivartaloinen kaunis vaalea suomalainen nainen. En näe syytä miksei sinultakin onnistuisi jos vaan haluat tehdä :) Musta tuntuu, että ulkomaalaisena Koreassa on helpompi päästä leivälle mallintöillä kuin Suomessa, koska siellä sulla on eksoottisuusbonus. Koreassa ei ole tietääkseni normimalleille (catwalkmalleja lukuunottamatta) niin kovia pituusvaatimuksiakaan kuin Suomessa. Tiedän tosi vähän miten Suomessa mallijutut toimii, mutta jotenkin on jäänyt sellainen mielikuva, että Koreassa niitä ulkomaalaisena saisi aika helposti. Lykkyä tykö ja lähde ihmeessä tavoittelemaan haavettasi muutosta huolimatta! (btw jos onnistuu, niin ois kiva nähdä sitten niitä kuvia ;) )

  3. Kiitos ! Tuli helpotus heti:D oon tosiaan vasta 15 vuotias ja suomen mittkaavassa aika lyhyt, 162cm mutta kasvan vielä, ja toi pituus onkin mun ainut varsinainen este ollut :) ja voin toki laittaa kuvia jos jossain vaiheessa pystyn:)

  4. Satuin jotenkin eksymään blogiisi. Tuohon armeijahommaan voin kokemuksesta sanoa, että ei tarvitse Suomen kansalaisuutta välttääkseen Korean armeijan. Riittää kun on “imigroitunut” toiseen maahan. Suomen kohdalla tarkoittaa sitä, että on pysyvä oleskelulupa Suomeen todisteena että asuu pysyvästi Suomessa. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että Koreaan ei voi muuttaa pysyvästi takaisin ennenkuin on täyttänyt 35 vuotta. Lapsiluku pitää muistaakseni olla kolme välttääkseen armeijan sen takia. Me ollaan oltu naimisissa 10 vuotta, kaksi lasta ja armeijaa vielä vältettävänä n. viitisen vuotta.

  5. Hei Hemppu! Kiitos tiedosta! Jaiks ettäkö jopa kolme lasta… aika harvalla korealaisellakaan mahtaa olla noin montaa koska niiden kasvattaminen on niin kallista puuhaa. Ei kyllä selvästikään ole vaihtoehto kovin monelle, ehkäpä juuri siinä pointti. Saanko kysyä että asusteletteko Suomessa vai jossain muualla? Hatunnosto miehellesi että on ollut valmis asumaan pitkään muualla. Ymmärrän kyllä että omasta kotimaasta lähteminen pois semipysyvästi voi olla kova pala, varsinkin jos koko muu perhe ja suku jää.

  6. Ollaan nyt pari vuotta oltu miehen työn perässä ulkomailla, mutta 8 vuotta asuttiin Suomessa ja todennäköisimmin ollaan muutaman vuoden sisään palaamassa takaisin. Koreassa ollaan kymmenen vuoden sisään oltu vain kahdesti, enemmän miehen sukulaiset käyneet meidän luona. Tosin Koreaan paluu ei ole mahdotonta sekään tulevaisuudessa kunhan tuo armeija-asia saadaan pois alta. Olihan siinä miehelle aluksi totuttelemista kaikkeen uuteen, mutta nuorena sitä vielä sopeutuu hyvin. Toisaalta hän on monessa suhteessa hyvin epätyypillinen korealainen ja omalaatuinen persoona noin yleensäkin. Mutta armeija on siis vältettävissä, vaatii kyllä suunnitelmallisuutta, periksiantamattomuutta ja henkilökohtaisia uhrauksia. Esim. sitä että on valmis vaikka jättämään kotimaansa. Suurimmalle osalle armeija on varmasti pienempi paha. Tosin meidän tapauksessa ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen armeija ei enää ollut meille vaihtoehto.

  7. Varmasti ollut totuttelemista ja tosiaankin on pitänyt tehdä yhtä jos toista uhrausta. Lapsen syntymä on varmasti sellainen asia, jonka jälkeen toisen sulkeminen armeijaan lähes kahdeksi vuodeksi ei tule todellakaan kuuloonkaan. Ylipäätään ihmetyttää se Korean tyyli että miksi miehet pitää armeija-ajaksi niin tehokkaasti eristää muusta yhteiskunnasta kun puhelimetkin otetaan vielä suurimmaksi osaksi pois ja lomille pääsee aniharvoin. En ole ihan sisäistänyt sitä ideaa siinä taustalla (kuri?). Onhan siinä vaaralliset ja arvaamatomat naapurimaat vieressä, mutta silti. Tosi hienoa että olette kuitenkin saaneet asian jotenkin järjestettyä :) Kaikkea hyvää ja ihanaa kevättä teille!

  8. I have recently started a site, the info you provide on this website has helped me tremendously. Thanks for all of your time &amp work. The achievements of an organization are the results of the combined effort of each individual. by Vince Lombardi. faacabcedadk

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Todista ettet ole spämmibotti *
Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.